Ajankohtaista-arkisto

Kiinteistökierrosten mittaukset ovien leveyksistä ja kynnyskorkeuksista olivat kyllä tulleet vuosien mittaan tutuiksi arkkitehtisuunnittelijan työssäni, mutta rakennuksille johtavien kulkureittien kaltevuudet, sisäänkäyntiovien mahdollinen raskaskäyttöisyys tai tilapintojen tummuuskontrastit olivat kyllä jääneet suurimmaksi osaksi huomiotta ja huomioimatta. Olin siis lähinnä ajatellut esteettömyyttä pyörähdysympyrän kautta eli ”kun pyörätuolilla pääsee ja mahtuu, niin esteettömyys checked”.

Invalidiliiton sivuilla todetaan esteettömyydestä näin: ”Kyse ei ole vain liikkumisen esteettömyydestä. Siinä otetaan huomioon myös esimerkiksi näkemiseen, kuulemiseen, ymmärtämiseen ja kommunikaatioon liittyvät asiat.” Esteettömyyskartoituskaan ei siis pitäydy vain liikkumista rajoittavien epäkohtien havainnointiin, vaan sen tarkoituksena on laaja-alaisesti tuoda esiin kohteen nykytilanne ulkoalueista lähtien. Esimerkiksi läpikäydä sisäänkäyntien riittävä valaistusvoimakkuus tai tilapintojen materiaalivalintojen tarkoituksenmukaisuus.

Jokainen kartoitettava kohde on tietysti erilainen ja kartoituksen laajuus riippuvainen siitä, mitä tarkoitusta varten kartoitus ylipäätään laaditaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että esteetön ympäristö ei paranna vain apuvälineitä tarvitsevien elämänlaatua, vaan siitä hyötyvät kaikki tilojen käyttäjät. Mitä laajemmin kohde on kartoitettu, sitä saumattomammin kohteen esteettömyyden toteutumista palvelevat muutokset on mahdollista suunnitella, vaikka niiden toteutus ei tapahtuisikaan yhdellä kertaa.

Viimeisimmin olen laatinut esteettömyyskartoituksia hissien uusimisen suunnittelun yhteydessä. Esimerkiksi ARAn hissiavustuksen hakuohjeessa suositellaan esteettömyyskartoituksen laatimista, jolloin myös hakemuksen käsittely on nopeampaa. Harmikseni olen kartoituksia tehdessäni todennut, että esimerkiksi pihan perusparannus on jo tehty eikä esteettömyyttä ole huomioitu siinä millään tavoin.

Mieluusti näkisinkin esteettömyyskartoituksen tulevaisuudessa jo osana hankesuunnitteluprosessia, sillä useinkaan esteetön ratkaisu ei ole kustannuksiltaan esteellistä kalliimpi, kunhan suunnittelu ja toteutus tehdään hyvin ja oikea-aikaisesti.

Kartoituskoulutuksen myötä olen oppinut havainnoimaan ympäristöäni esteettömyyden näkökulmasta ja huomaamaan asioita, joihin en ollut kiinnittänyt aiemmin mitään huomiota. Väitän, että osa kartoitusraportteihin kirjaamistani esteistä, osittain vaarallisistakin ratkaisuista, ovat jääneet taloyhtiöidenkin väeltä ”vain” huomaamatta. Osa asioista on vieläpä hyvin pienin muutoksin ja kustannuksin korjattavissa. Tällaisista mainittakoon kulkuväylälle asennetut rappurallien harjaosat tai huonosti istuvat kuramatot.

Esteettömyyskartoitusraportti on mielestäni oivallinen asiakirja, jossa on selkeästi esitetty missä kohdin kiinteistöä esteettömyys ei toteudu. Raportissa myös esitetään toimenpide-ehdotuksia esteiden poistamiseksi. Varsinaisia suunnitelmia muutoksista raportti ei sisällä. Kiinteistön omistajan ratkaistavaksi jää, missä vaiheessa ja millä laajuudella esteettömyyttä lähdetään parantamaan.

Pilvi Putkonen
Rakennuttajakaari Oy

Rakentamisen lopputuloksista puhutaan järjestäen negaation kautta. Putkiremontti myöhästyi. Laatu oli surkeaa. Suunnittelija ei ollut huomioinut sitä ja tätä.

Rakennusprojekteissa valitaan valitettavan usein tekijä halvimman hinnan perusteella. Se kuka iskee pöytään edullisimman hinnan saa keikan, vaikka pienellä järkeilyllä voisi todeta hintalaatu-suhteen mahdottomaksi.

Miksi ihmiset ajattelevat puoleen hintaan tehtävän täyttä laatua? Ihmisten vaatimustaso kasvaa, mutta halukkuus maksaa vaatimuksista ei välttämättä kasva samassa suhteessa. Kuitenkin laadukkaan rakentamisen perustana on laadukas projektijohto ja suunnittelu. Laadukkaalla suunnitelulla varmistetaan tekijälle mahdollisuus toteuttaa projekti virheettömästi ja kustannustehokkaasti.

Kustannuksista sidotaan suurin osa jo projektin alkuvaiheessa, suunnitteluvaiheessa. Laadukkailla suunnitelmilla ehkäistään turhia kustannusten lisäyksiä rakennusaikana. Suunnittelukustannukset ovat todella pienet verrattuna koko rakennusprojektin kustannuksiin. Korjausrakentamisessa jopa pienempiä kuin uudispuolella. Silti suunnittelusta ei haluttaisi maksaa mitään. Miksi näin on?

Suunnittelun kustannus syntyy ennen kuin ihminen saa mitään näkyvää. Suunnittelun kustannus on usein vielä yksittäisen ihmisen kustannusymmärryksen suuruusluokassa. Tässä vaiheessa pitää asiakas saada ymmärtämään kokonaisuus, ja se miten ja missä ajassa haluttuun lopputulokseen päädytään.

Budjetin mukaisen projektin voi toteuttaa laadukkaasti. Vaatimustason täytyy olla realistinen ja suhteessa budjettiin. Jos suunnittelija piirtää kultaa ja marmoria pintoihin, joutuu liian tiukalla budjetilla tinkimään perusrakenteista. Vaappuva marmorilattia ei varmaan ole haluttu lopputulos. Osaavan tekijän, oli se sitten projektipäällikkö, suunnittelija, timpuri tai putkimies, pitää osata kertoa tilaajalle lopputuloksen kannalta realistiset mahdollisuudet.

Rakennusalan maine on huono, sillä mediassa ja kahvipöytäkeskusteluissa epäonnistumiset saavat suurimmat otsikot ja laajimman kuulijakunnan. Asia pitäisi muuttaa, sillä myös hyviä esimerkkejä löytyy. Alan toimijoina voimme itse nostaa mainetta ylös kertomalla myös onnistumisista ja tyytyväisistä loppukäyttäjistä.

Meidän täytyy saada käännettyä rakentamisen mielikuva positiiviseksi, ja saada ihmiset ajattelemaan meistä korjausrakentamisen suunnittelun ammattilaisista rautaisina ammattilaisina sekä osaavina asiakaspalvelijoina. Projektiojohdon pitää rohkeasti osata markkinoida tilaajalle osaavia, projektiin sopivia tekijöitä.

Ei niitä halvimpia vaan parhaita. Halvin on kallein, kun hommat menee pieleen!

Asiansa osaava tekijä kultakin osa-alueelta on varmasti ylpeä omasta tekemisestään. Hän tekee työnsä hyvin ja haluaa onnistua. Hän haluaa sanoa: Minä tein tämän ja tulipa hyvä!

Sami Linnermo
Rakennuttajakaari Oy

Kaikki hyvähän tapahtuu monesti vastoinkäymisten kautta, eikö? Sain muutamia vuosia sitten yt-neuvotteluiden tuloksena menolipun, ei Mombasaan vaan työttömyyskortistoon.

Uutiset soitti puhelimitse silloinen tiimiesimies. Olin bussissa kotimatkalla töistä, kuuntelin musiikkia ja korvissa soi J. Karjalaisen silloinen hitti Stindebinde. Puhelin soi, vastasin, ja ääni toisessa päässä pyysi tulemaan toimistolle seuraavana aamuna klo 9 kuulemaan virallisen irtisanomisilmoituksen. Puhelu loppui, ja laitoin musat takaisin korville. Ennätin parahiksi kertosäkeelle ’Onnea, onnea, onnea vaan ja kaikkea hyvää’. Fiilis oli aika surkuhupaisa.

Muutaman päivän ihmettelin tyhjiötä, joka potkujen myötä oli ilmaantunut arkeeni. Haavani nuoltuani sisuunnuin ja uuden työpaikan löytämisestä tuli päivittäinen työni. Lukuisien hakemusten, haastatteluiden ja haastattelijoiden kohtaamisten jälkeen löysin itseni työhaastattelusta Rakennuttajakaaresta. Aiemmista haastattelukokemuksista toiseen kaulittuna ja käänneltynä, aistin hyvän fiiliksen jo heti aulassa. Kengät piti ottaa pois ja jättää eteiseen. Pieni ele, mutta äiti-ihmisenä arvostin. Sain hakemani assistentin työpaikan ja se fiilis, se oli voittajan!

Aiempi työpaikka oli jokseenkin hierarkkinen korporaatio, jossa asiat tapahtuivat hitaasti. Hankintoihin piti hakea hyväksyntä eri tahoilta, esimiestä tavatakseen piti varata kalenteriaika ja moneen muuhun eri tilanteeseen piti täyttää formi (suomalaisittain lomake). Formi, joka lähetettiin formivastaavalle, joka lähetti sen eteenpäin todennäköisesti formistoon ja jossain vaiheessa tuo formi palautui joko hylättynä tai hyväksyttynä sähköpostiin. Toisinaan jäin miettimään, että kuka tuo formivastaava mahtoi olla... Olin kuitenkin pitkään korporaation palkkalistoilla. Miksi? Koska ihmiset. Pieni ydinporukka fiiliksen kera tekivät sen työpaikan.

Ensimmäiset viikot Rakennuttajakaaressa olivat korporaation kasvatille opettavaista aikaa. Oli hämmentävää huomata, että tällainenkin työpaikka oli olemassa. Paikka, jossa ihmiset tuntuivat välittävän toisistaan ja heistä näki, että täällä oli hyvä fiilis ja täällä tykätään tehdä töitä yhdessä. Oli työpaikka, jossa oli kehittymisen mahdollisuuksia, eikä työn tekemisen tarvinnut olla aina vakavaa puurtamista. Sekaan mahtui huumoria ja naurua. Työnantaja uskoi ja luotti tekijöihinsä, eikä tarvittu lomakkeita eikä muutakaan kapulakankeaa askellusta, vaan päätöksiä oli mahdollista tehdä ihan itse. Ja esimiestä tavatakseen ei tarvinnut tehdä kalenteribuukkausta.

Edelleen vuosia myöhemmin sen voittajafiiliksen kirkas jalometallireunus on yhä olemassa. Ei ehkä niin kimmeltävänä kuin silloin, mutta siellä se edelleen on. Se fiilis, minkä voi aistia, kun tulee toimistolle. Se fiilis, mikä välittyy näistä ihmisistä, joiden kanssa saan tehdä töitä. Se fiilis, kun voit itse vaikuttaa omaan työhösi, kehittää toimenkuvaasi ja opiskella uutta. Se antaa vapautta ja lisää luovuutta, joka puolestaan lisää työnteon tehokkuutta, mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Tämä näkyy meistä kaikista myös ulospäin. Eli potkut olivat onnenpotkut, koska tällä hetkellä olen juuri siellä missä pitääkin.

Joten haista fiilis – sen voi aistia jo aulassa.

P.S. Korporaation tyttöjä olen enää vain erään kaupallisen radiokanavan taajuudella arkiaamuisin klo 6–11...

Satu Björkgren
Rakennuttajakaari Oy

Väitän vakavissani, että olen ympäristöystävällinen ihminen. Luonnosta tulee huolehtia.

Olen aina pitänyt luonnosta ja luonnossa liikkumisesta. Iloitsen jokaisesta innovaatiosta, joilla kiinteistön energiankulutusta voidaan vähentää tai teollisuuden ilmastopäästöjä pienentää.

Kotitalomme lämmitys ja lämpimän käyttöveden lämmitys tapahtuu maalämmöllä. Ilmanvaihtokone hyödyntää talosta poistettua ilmaa ja tuottaa sillä lämmitettyä tuloilmaa takaisin asuintiloihin.

Jos koronapandemiasta on mitään hyvää sanottavaa, niin peukutan viimeisen vuoden aikana tutuksi tullutta etäkokoustamista ja lupaan, että jatkossakin vältän niin paljon työmatka-autoilua kuin se on mahdollista.

Jätteiden lajitteluun minut on koulinut puhtaasti vaimoni. Nyt ei enää tipahtele tinapaperit kompostiämpäriin eikä hajoava jäte muovinkeräysastiaan, vaan kaikki näyttäisi menevän hienosti omille paikoilleen.

Yhä ympäristöystävällisempään suuntaan tapahtunut muutos ajattelussani ei ole kuitenkaan tapahtunut hetkessä ja prosessi on vielä kesken. Tunnustan, että on minulla vielä fossiilisella polttoaineella toimivia härveleitä esimerkiksi ruohonleikkuuseen ja lumen luontiin. Mutta kokonaisuutena näkisin, että minäkin punaista lihaa nielevä mörkö olen muuttumassa ympäristöasioissa kultivoituneeksi mieheksi.

Viimeisintä kerrostaloyhtiön hankesuunnitelmaa laatiessani tuli vakavasti pohdittua kiinteistöjen osallistumista ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Hankesuunnitelmaan kuului selvitys ilmanvaihdon lämmöntalteenottojärjestelmästä, jossa tarkoituksena olisi kerätä energiaa talteen muutoin harakoille puhallettavasta lämpimästä sisäilmasta. Takaisinmaksulaskelma näytti hankinta- ja ylläpitokuluineen siltä, että investoinnin takaisin maksuun olisi kulunut aikaa pitkälle toistakymmentä vuotta. Ajattelin alkuun, että kyllähän siinä melko kauan menee, ennen kuin investointi muuttuu kannattavaksi. Mutta nyt kun olen tarkemmin pohtinut asiaa, olen päätynyt toisenlaiseen johtopäätökseen. Tämähän on ehdottomasti kannattavaa ja kaiken lisäksi myös ympäristöteko, etenkin kun kohde sijaitsee Helsingissä.

Helsingissä reilusti yli puolet kaukolämmöstä tuotetaan kivihiilen avulla ja Helsingin kaukolämmön osuus koko Suomen kaukolämmöstä on noin 20 %.

Helsingin Energian lämpölaitos on niin sanottu yhteistuotantolaitos, jossa tuotetaan sekä kaukolämpöä että sähköä. Laitoksen kaukolämpöverkoston veden meno- ja paluulämpötiloilla on suuri merkitys sekä kaukolämmön tuottamisen energiatehokkuuteen että myös laitoksen sähkön tuotannon tehokkuuteen. Mitä alemmaksi verkoston lämpötilaa voidaan laskea, ja mitä suurempi on meno- ja paluuverkoston lämpötilaero (jäähtymä), sen pienemmäksi kaupungin hiilikasat muuttuvat ja muidenkin fossiilisten polttoaineiden (varalämpö) tarve vähenee.

Miksi siis taloyhtiön kannattaisi toteuttaa siinä optiona esitetty ilmanvaihdon lämmöntalteenottojärjestelmä?

Siksi, että tässä järjestelmässä lämpöpumpun ja lämmönjakokeskuksen yhteistyönä kaukolämmön tarve pienenisi oleellisesti ja samalla myös kaukolämpöverkostoon palaavan veden lämpötila olisi taloyhtiöstä takaisin kaukolämpöverkkoon palautettuna matalampi kuin nyt.

Vaikka investointi maksaisi itsensä takaisin esimerkiksi vasta 15 vuodessa, ja vaikka osakkailta menisi samaiselle laina-ajalle mitoitettuna rahaa rahoitusvastikkeen muodossa X määrä vuodessa, tulisi sama raha takaisin pienempänä yhtiövastikkeena, koska kaukolämmön ja sähkön kulutuksen muutokset yhteen laskettuna toisivat saman verran vuotuisia säästöjä energiamaksuissa.

Kun taloyhtiössä esimerkiksi 25 vuoden kuluttua joudutaan isommassa mittakaavassa uusimaan tai huoltamaan laitteistoa teknisen käyttöikänsä vuoksi, on siinä ajassa ehtinyt kymmen vuotta tulla puhdasta säästöä, kun lainakin on jo maksettu. Samalla taloyhtiö olisi tehnyt pysyvän ympäristöteon, hyödyntämällä taloyhtiön hukkalämpöä ja parantamalla kaukolämpölaitoksen energiatehokkuutta.

Vaikka yksittäinen taloyhtiö ei montaa säkillistä energialaitoksen hiilikasoista vähentäisikään, niin vaikutus saadaan aikaiseksi, jos kaikki kaukolämmityksen piirissä olevat Helsingin kerrostaloyhtiöt alkaisivat hyödyntää hukkalämpöä.

Täten haastankin kaikki kaukolämmitetyt helsinkiläiset taloyhtiöt mukaan talkoisiin ja pohtimaan, miten omassa taloyhtiössä voitaisiin olla mukana tässä Helsingin kaupungin ja energialaitoksen yhteisessä tavoitteessa.

Ja jos lämmöntalteenottojärjestelmä sattuu jo olemaan, niin on paljon muitakin toimenpiteitä, joilla voidaan esimerkiksi kiinteistön lämmön-, sähkön tai vedenkulutusta pienentää. Samalla voidaan taloyhtiössä miettiä muitakin ympäristöasioita, kuten vaikkapa jätelajittelua, yhteiskäyttöautoilua tai sähköautojen latauspistokkeita.

Mikko Tiainen
Rakennuttajakaari Oy

Liiketoiminnan palveluiden kehittämisen tulee lähteä asiakkaan tarpeista. Tämä on fakta, mikä valitettavan usein meiltä palveluiden tuottajilta unohtuu koittaessamme erottua kilpailijoista, pitääksemme yritystoiminnan taloudellisesti kannattavana ja kehittyäksemme. Tilanteessa on helppo ajautua harhapoluille ja unohtaa tarkoituksemme ja olemassaolomme ydin: mitä varten me olemmekaan alallamme olemassa, miksi olemme tärkeitä. Tämä on tietenkin inhimillistä ja ymmärrettävää: kilpailu on kovaa, maailma ja viestintä muuttuvat koko ajan nopeatempoisemmaksi ja vaikeammin hahmotettavaksi. Liiketoiminnan kehittämisen tarkoitusperän unohtamisesta seuraa kuitenkin lähes vääjäämättä ja ikään kuin huomaamatta tilanne, jossa asiakkaalle myydään myynnin tarpeita eikä asiakkaan tarpeita. 

Nämä harhapolut välttääkseen Rakennuttajakaari on tällä viikolla julkaissut Järjen ääni -nimisen korjausrakennuttamisen ja kiinteistönhoidon opassarjan ensimmäisen osan. Ensimmäinen osa keskittyy kiinteistön putkiremontin järkeviin toteutustapoihin ja se on suunnattu ensisijaisesti taloyhtiöiden osakkaille ja isännöitsijöille. Myös ammatikseen kiinteistöjä omistavat ja hallinnoivat lukijat varmasti löytävät oppaasta uusia ajatuksia omistamansa kiinteistökannan korjaamiseen, kehittämiseen ja ylläpitoon. 

Ajatus Järjen ääni- opassarjasta syntyi moottoritiellä automatkallani Turun saaristoon lataamaan akkuja muutamaksi päiväksi. Olin juurin ennen autoon hyppäämistäni saanut tiedon, että emme tulleet valituksi ison putkiremonttihankkeen toteutussuunnittelijaksi. Tästä johtuen minua rakennustyömaan termein ilmaistuna kovastikin harmitti. Olimme käyttäneet kohteen tarjouslaskentaan, neuvotteluihin ja pyydettyihin lisäselvityksiin huiman määrän aikaa, referenssimme olivat hyvät ja asiakkaalta saatujen alustavien tietojen mukaan homma olisi todennäköisesti meidän. Loppujen lopuksi tilaaja kuitenkin päätti valita kilpailijamme remontin toteutussuunnittelijaksi. Merkittävin peruste valinnalle oli ollut meitä hieman edullisempi hinta.

En voinut käsittää, miten valintaperusteena isoon hankkeeseen voi olla jo sinällään kokonaisbudjettiin peilaten marginaalisen kustannuksen vielä marginaalisempi erotus. Hyvällä suunnittelulla kun saatetaan säästää useita prosentteja tai parhaimmillaan jopa kymmeniä prosentteja hankkeen kokonaiskustannuksista. Ja toisaalta sama asia kääntäen; huonolaatuisella suunnittelulla saatetaan pahimmillaan tehdä hankkeesta vastaavan verran kalliimpi. Suunnittelussa kun - samoin kuin tietenkin muissakin asiantuntijatehtävissä - myydään pääsääntöisesti pelkästään asiantuntijoiden aikaa, jolloin edullisempi hinta tarkoittaa vähemmän suunnitteluun käytettyjä työtunteja.

Olenkin usein sanonut, että harvemmin ihminen valitsee polvileikkaustaan tekemään halvimman löytämänsä kirurgin. Tai halvimman mahdollisen juristin ajamaan asiaansa isoon oikeudenkäyntiin. Noissa tilanteissa ihminen osaa nähdä laadukkaan asiantuntijan antaman lisäarvon. Jostain syystä meidän alallemme tuon saman asian näkeminen on haastavampaa. Mistä tämä johtuu? 

Sen sijaan, että olisin saaristoon saavuttuani ajanut Paraisten valtion monopolikaupan kautta mökille, jäänyt harmitukseeni piehtaroimaan ja syyttämään muita ihmisiä huonoista päätöksistään, mieleeni pälkähtikin luonteelleni poikkeuksellinen ajatus: herran jestas, voisiko olla syytä katsoa peiliin! (myönnettäköön, ajoin silti sen monopoliliikkeen kautta mökille, mutta muista syistä). 

Siispä päätin vaientaa sisäisen nurisijani, kääriä hihat ja ryhtyä töihin.

Voisiko ollakin niin, että me korjausrakentamisen asiantuntijat olemme viestinnässämme asiakkaan suuntaan epäonnistuneet ja keskittyneet väärien asioiden esille tuomiseen ja painottamiseen? Etenkin taloyhtiömaailmassa työskennellessä pitäisi aina muistaa, että merkittävä osa taloyhtiöissä asuvista ihmisistä ei ole rakennusalan ammattilaisia, vaan kiinteistön ja kotiensa omistajia, jotka toimivat parhaan käytössä olevan tietonsa mukaan ja tekevät päätöksensä sen pohjalta. Tällöin nimenomaan meidän alan osaajien tehtävänä on osata opastaa ja kannustaa ihmisiä järkevään toimintaan. Kuten alussa kirjoitin: liiketoiminnan kehittämistä pitää tehdä asiakkaan tarpeisiin eikä omiimme.  

Meillä korjausrakentamisen alan asiantuntijoilla ja muillakin alan ammattilaisilla tulee olla rohkeutta ja selkärankaa kertoa asioista asiakkaillemme suoraan ja rehellisesti. Joskus tämä saattaa tarkoittaa sitä, että myymme asiakkaillemme kevyempiä palveluita ja toimenpide-ehdotuksia, joskus tämä taas tarkoittaa hyvinkin raskaita toimenpiteitä. Nämä vaihtoehdot ja kaikki siltä väliltä ovat hyväksyttäviä, kunhan asiaa tarkastellaan asiakkaan lähtökohdista ja paras mahdollinen tieto päätöksentekoon hankkien. Tämä on tapa, mistä hyötyvät isossa kuvassa kaikki; kiinteistön omistajat sekä heille palveluita tuottavat yritykset ja ihmiset. Tällä säästämme paitsi rahaa, niin myös ihmisten hermoja ja sitä kautta koko alamme maine paranee. 

Meillä Rakennuttajakaaressa kiinteistöjen hyvä kunto on sydämen asia. Uskon, että näin on myös muillakin toimijoilla, oli sitten kyse kilpailijoistamme, yhteistyökumppaneistamme tai asiakkaistamme. Ja paras lopputuloshan tunnetusti saadaan, kun yhdistetään sydäntä ja järkeä sopivassa suhteessa - sillä tavoin olemme kuuhunkin saakka aikanaan menneet. Eiköhän me samoilla keinoilla saada laitettua rakennuksetkin kuntoon.

Voit ladata oppaan täältä

Tuomas Pakka
Rakennuttajakaari Oy

Jo viime vuoden puolella 23.11.2020 LVIA-suunnittelijana aloitti Risto Hemmilä. Vuodenvaihteen jälkeen 7.1.2021 kuntotutkijana aloitti Tero Launonen sekä rakennesuunnittelijana insinööri (AMK) Maksim Volkov. 11.1.2021 rakennesuunnittelijana aloitti insinööri (AMK) Niklas Sundström. Helmikuun alusta 1.2.2021 arkkitehtisuunnittelijana aloitti rakennusarkkitehti (AMK) Timo Kuusisto.

Suunnitteluosastolle LVIA-suunnittelijaksi nimitetty Risto Hemmilä työskenteli ennen Rakennuttajakaarta Insinööritoimisto W. Zennerissä yli kahdeksan vuoden ajan. Myös rakennusautomaatioasiantuntijan (YAMK) koulutuksen käyneen Riston työtehtäviin on kuulunut LVI-suunnittelua, -valvontaa sekäkorjausrakentamiseen painottuvia asiantuntijatehtäviä.

Suunnittelukohteista erityisen lähellä Riston sydäntä ovat vanhojen rakennusten korjaushankkeet, joissa korostuvat kohteiden rakennushistoriallisten arvojen huomioiminen. Korjausrakentamisessa tulee Riston mukaan aina vastaan uusia haasteita, joiden ratkaiseminen vaatii jatkuvasti uuden oppimista. Uusilta työkavereilta saa myös näkemyksiä toteutustavoista ja ratkaisuista. Vapaa-ajalla Ristoa kiinnostavat kaikki tieteen ja tekniikan uudet kehityssuunnat.

Tutkimusosastolle kunto- ja haitta-ainetutkijaksi nimitetyn Tero Launosen toimenkuvaan Rakennuttajakaaressa kuuluu asbesti ja haitta-ainekartoituksia, kuntokartoituksia ja -tutkimuksia. Rakennusten ja rakenteiden kosteus-, laadunvarmistus- ja kuntotutkimustehtävistä Terolla on kahdeksan vuoden kokemus. Talonrakentajaksi ammattikoulusta valmistuneelta Terolta löytyy myös kokemusta työmailta rakennusmiehen, timpurin ja peltisepän tehtävistä muutaman vuoden ajalta.

Rakennuttajakaarella työskentely on Teron mielestä kiinnostavaa ja mielekästä työn monipuolisuuden ja uudenlaisten haasteiden myötä. Vapaa-ajalla Tero seuraa mielellään itsepuolustus- ja kamppailulajeja niitä myös itse harrastaneena. Myös autot ja tekniikan aihepiirit kiinnostavat.

Suunnitteluosastolle rakennesuunnittelijaksi nimitetty Maksim Volkov kartutti ammattitaitoaan rakentamisen parissa jo opintojen aikana ja ohella, myös omalla toiminimellä. Maksim valmistui rakennesuunnittelijaksi Turun AMK:sta vuonna 2011.

Rakennesuunnittelijan opintojen jälkeen työnkuvaan kuului palosuojausta sekä vastaavana työnjohtajana toimimista putkiremonttien parissa. Vapaa-aika kului uudispuolen pientalotyömaiden valvonnassa. Maksim on kartuttanut osaamistaan toteuttamalla linjasaneerauksia ja kiinteistöjen saneerauksia yli kymmenen vuoden ajan. Nyt Maksimin mukaan on aika tuoda oma kokemus työmailta suunnittelupöydälle.

Suunnitteluosastolle rakennesuunnittelijaksi nimitetty Niklas Sundström valmistui rakennus- ja tekniikan insinööriksi Turun AMK:sta vuonna 2019. Niklas on toiminut
valmistumisensa jälkeen kohdeisännöitsijänä ensin Nummelassa ja myöhemmin apulaisisännöitsijänä Espoossa Aarre Isännöinti Oy:ssä.

Rakennuttajakaari antaa Niklaksen mukaan hyvät mahdollisuudet toimia moninaisissa tehtävissä ja kehittää omaa osaamista. Vapaa-ajalla historian ja lautapelien ohella Niklasta kiinnostaa erityisesti eläinten ja oman koiran kanssa touhuaminen.

Suunnitteluosastolle arkkitehtisuunnittelijaksi nimitetty rakennusarkkitehti Timo Kuusisto työskenteli ennen Rakennuttajakaarta kymmenen vuotta Arkkitehtitoimisto Joel Kyyrössä erilaisissa uudis- ja korjausrakentamisen kohteissa. Arkkitehtisuunnittelusta Timolla on yhteensä kahdenkymmenen vuoden kokemus.

Rakennuttajakaaressa Timoa kiinnostaa moniammatillinen työskentely sekä Rakennuttajakaaren laaja osaaminen korjausrakentamisesta. Vapaa-ajalla Timo harrastaa maastopyöräilyä, puuhastelee perheen kanssa ja käy melomassa sekä hiihtämässä.

Toivotamme kaikki uudet työntekijät lämpimästi tervetulleiksi joukkoomme!

Uusissa tehtävissään 1.1.2021 aloittivat Tutkimusosaston osastopäälliköksi nimitetty insinööri Mikko Mäkinen (AMK) sekä Projektinjohto-osaston osastopäälliköksi nimitetty insinööri Kari Uusikukka (AMK).

Rakenne- ja korjaussuunnittelijana, kuntotutkijana sekä haitta-ainekartoittajana Rakennuttajakaaressa jo vuodesta 2017 alkaen työskennellyt Mäkinen vastaa osastopäällikön pestissään kuntotutkimusten ja esimiestyön lisäksi tutkimusosaston tarjouksista.

Tutkimusosasto tekee erityyppisiä kiinteistön kuntoarvioita ja pitkän tähtäimen suunnitelmia kiinteistön ylläpidosta sekä julkisivun, vesikaton, parvekkeiden ja muun ulkovaipan osien kuntotutkimuksia. Lisäksi tutkimusosastolla tehdään märkätilojen kuntokartoituksia, rakenteiden ja rakennusosien mikrobi- ja sisäilmatutkimuksia sekä lämpökamerakuvauksia.

Mikko pitää kiinnostavana ja innostavana työskentelyä erilaisten haastavienkin kohteiden parissa, työ on hänen mukaansa erittäin vaihtelevaa ja vaurioiden syyn selvittäminen on palkitsevaa. ”Tutkimustyössä suurena vahvuutena pidän aikaisempaa kokemustani suunnittelusta. On merkittävää nähdä käytännössä, miten tutkimusten korjaussuositukset konkretisoituvat ja minkälainen lopputulos korjauksen jälkeen saadaan.”

Projektinjohto-osaston osastopäällikkönä puolestaan aloittanut Kari Uusikukka toimii osaston esimiehenä ja vastaa rakennuttamisen toiminnan kehittämisestä sekä tarjouksista. Uusikukka toimii myös projektipäällikkönä vaativissa peruskorjaushankkeissa erikoisalanaan taloyhtiöiden LVIS-peruskorjaukset. Rakennuttajakaaressa Kari on työskennellyt vuodesta 2020 lähtien.

Viimeisimmän kymmenen vuoden ajan Kari on toiminut rakennustöiden valvojana sekäprojektinjohtajana LVIS- peruskorjaushankkeissa, joita takana on jo kymmeniä. Työvuosia on kertynyt yhteensä 25 vuoden ajalta ja kaikki korjausrakentamisesta.

”Rakennuttajakaari on menossa hyvää vauhtia oikeaan suuntaan. On ilo saada olla osa tätä kehityskaarta. Supermukava ja kannustava työyhteisö auttaa jaksamaan myös niinä hetkinä, kun tuntuu ettei aika tahdo riittää kaikkeen.”

Korjausrakentamisesta innostuvan Karin mukaan korjausrakentamisen vaativien ja haastavien hankkeiden parissa työskentely on paitsi mielenkiintoista myös palkitsevaa. Isoimpana vahvuutenaan Kari pitää monipuolista kokemustaan korjausrakentamisesta ja nimenomaan taloyhtiöiden parissa. Kari tunnetaan myös kysyttynä luennoitsijana ja esitelmöijänä alan messuilla ja tapahtumissa ympäri Suomea.

”Vain korjausrakentaminen on pysyvää. Kansallisvarallisuudestamme iso osa koostuu rakennetusta ympäristöstä, josta kannattaa ja pitää huolehtia. Kun saadaan kiinteistöt päivitettyä nykyaikaan niiden arvo ei pelkästään säily ennallaan vaan jopa kasvaa.”

”Se iloisuus ja tyytyväisyys asukkaissa ja kiitokset mitä kuulee, kun asukkaat ovat saaneet uuden kylpyhuoneen itselleen ja talon yhteiskäyttötilat vastaamaan nykyistä käyttötarvetta, ei ole rahassa mitattava arvo. Kun kaikki hankkeen osapuolet ovat onnistuneen projektin jälkeen yhtä hymyä, niin siinä pienen hetken tuntee tehneensä työnsä hyvin.”